Pyrin tässä lyhyesti ja yksinkertaistettuna, eli "pähkinänkuoressa" kertomaan kustannus- ja julkaisutoiminnan sisällön. Ei siis sovi pähkinäallergikoille.
Pääsääntöisesti puhallinkokoonpanot soittavat nuoteista joko alkuperäisesti kokoonpanolle sävellettyä tai sille sovitettua musiikkia. Olemassa olevat nuotit on joku/jotkut säveltänyt, ehkä sovittanut ja mahdollisesti kustantanut tai julkaissut. Käsittelen nyt tässä noita edellä mainittuja termejä sisältöineen.
Säveltäjä on teoksen ensisijainen tekijä ja oikeudenomistaja hallinnoiden aluksi yksin teostaan. Vain säveltäjä voi tehdä kustannussopimuksen teoksestaan ja vain hän voi antaa luvan teoksen muuntelemiseen (sovitus) ja tekstin liittämiseen siihen (sanoitus). Säveltäjä voi luovuttaa muunteluoikeuksien myöntämisen kustannussopimuksella kustantajalle.
Sovittaja saa allekirjoitetulla teosilmoituksella luvan teoksen muunteluun esimerkiksi sovittaessaan sen puhallinorkesterille. Sovitus Teoston käytännössä tarkoittaa luovaa muuntelua, eikä transponointi ja olemassa olevan melodian kirjoittaminen jollekin soittimelle ole sovittamista. Toisaalta säveltäjän allekirjoittama teosilmoitus esimerkiksi teoksensa puhallinorkesteriversiosta on rekisteröintiin pätevä ja tällöin säveltäjä itse on esimerkiksi Teoston asiaa mitenkään valvomatta asian ratkaisija. Sanoituksen kanssa on sama menettely.
Kustantaja saa kustannussopimuksella yksinoikeuden ja velvollisuuden teoksen graafiseen julkaisuun (nuotteihin). Sopimus voidaan tehdä koko teoksesta sen koko suoja-ajaksi ja kaikkia maita varten, tai se voidaan esimerkiksi tehdä puhallinorkesteriversioista viideksi vuodeksi Suomessa. Mikäli kustannetusta teoksesta tehdään sovitus, niin sovittaja eikä myöskään säveltäjä saati sitten toinen kustantaja saa sitä julkaista ja jakaa, vaan alkuperäiskustantajalla on siihen laillinen yksinoikeus. Esimerkiksi jo kustannetun teoksen puhallinorkesteriversiosta alkuperäiskustantaja voi tehdä toisen kustantajan kanssa alikustannussopimuksen. On huomattava, että aivan luvallista ja rekisteröityä sovitusta ilman kustantajan lupaa ja toimenpiteitä ei sovittaja suinkaan saa myydä eikä lahjoittaa kenellekään, mutta hän saa itse sitä esittää, eli ollessaan mukana esityskokoonpanossa. Tosiasiassa pienimuotoista nuottien luovutusta kukaan tuskin tulee moittimaan varsinkaan mikäli esityksistä tehdään asianomaiset esitysilmoitukset.
Julkaisija voi olla joku muu kuin kustantaja saatuaan kustantajalta julkaisuluvan. Näinhän tapahtuu usein erilaisissa kirjoissa ja laulukokoelmissa yms. Yleensä julkaisija maksaa kustantajalle saamastaan ehkä kappalemääräisesti rajatusta julkaisuluvasta erikseen sovittavan hinnan.
Säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja kustantaja ovat teoksen oikeudenomistajia saaden korvauksia teoksen julkisista esityksistä ja tallenteista. Julkisten esiintymisten järjestäjät, äänitetuottajat ja musiikkia käyttävät sähköiset viestivälineet ovat maksavia musiikin käyttäjiä. Musiikin eri käytöstä peritään ja tilitetään eri tasoisia korvauksia, joista Teosto huolehtii oikeudenomistajille kertyvät esitys- ja tallennekorvaukset, sekä Gramex niin sanottuihin naapurioikeuksiin perustuvat korvaukset äänitteiden radiosoitoista äänitetuottajille ja äänitteillä esiintyville taiteilijoille. Sähköisissä viestimissä raportointi ja tilitys perustuu niiden omiin tietojärjestelmiin, mutta elävissä esityksissä tilitykset perustuvat esiintyjien Teostolle suorittamaan raportointiin. Yhdestä elävästä esityksestä harvoin kertyy yhtä euroa, mutta käytän selvyyden vuoksi sitä esimerkkinä jaosta yhdestä esityksestä instrumentaaliesityksen oikeudenomistajille pyöristettynä tasasenteiksi: säveltäjä 55 senttiä, kustantaja 33 senttiä ja sovittaja 12 senttiä.
Jonkin sävellyksen puhallinorkesteriversion ottaminen kustantamon tuotantoon edellyttää, että säveltäjä tekee kustannussopimuksen ja antaa sovittajalle sovitusluvan, taikka jo kustannetun teoksen alkuperäinen kustantaja suostuu alikustannussopimukseen. Kustannussopimuksen sijaan myös julkaisulupa antaa oikeuden nuottiaineiston julkaisuun, mutta taloudellisesti se ei useinkaan ole mielekäs ja samalla julkaisija tekee ilman tuottoa alkuperäiskustantajan velvoitteisiin kuuluvaa työtä tuottojen kertyessä kuitenkin sille.
Juhani Leinonen